Rituksimabi (tuotenimi Rituxan) kehitettiin alun perin B-solulymfooman hoitoon. Tämä hoito kohdistuu syöpäisiin B-soluihin ja tuhoaa ne huomattavan tehokkaasti. Sitä on käytetty myös autoimmuunisairauksien, kuten MG:n, hoitoon, vaikka sillä ei olekaan FDA:n hyväksyntää MG:n hoitoon ja sitä käytetään siksi "off label" -menetelmällä.
MG:tä sairastavalla henkilöllä immuunijärjestelmä reagoi itseensä ja kohdistaa hyökkäyksensä kehon omaan terveeseen kudokseen – MG:n tapauksessa hermo-lihasliitoksen reseptorikohtiin. Kuten potilaat tietävät, tämä aiheuttaa lihasheikkoutta ja väsymystä. B-solut tuottavat sairauteen vaikuttavia autovasta-aineita, jotka kohdistuvat MG:n hermo-lihasliitoksen reseptoreihin. Näin ollen B-solujen poistaminen on tehokasta autovasta-aineiden vähentämisessä ja MG:n oireiden lievittämisessä, jolloin potilaat voivat elää aktiivisempaa elämää.
Niin tehokas kuin hoito onkin, luonto löytää keinon haastaa meidät; rituksimabi toimii hyvin joillakin potilailla, mutta ei kaikilla. Tarkemmin sanottuna MG:n MuSK-muotoa sairastavilla potilailla on ollut uusiutumisia rituksimabi-kuurin päätyttyä ja oireiden saatua hallintaan. Yalen kollegat ja minä teimme tutkimuksen, joka julkaistiin viime vuonna julkaisussa JCI Insight, selvittääkseen miksi.
Tutkimuksessamme tarkastelimme MuSK MG -potilaita, joilla oli uusiutunut sairaus rituksimabihoidon jälkeen. Kun tutkimme heidän vertaan, löysimme B-soluja, jotka säilyivät hoidosta huolimatta. Pystyimme määrittämään, että nämä solut eivät olleet uusia B-soluja, vaan potilaan B-solujen klooneja, jotka olivat olleet olemassa ennen hoitoa. Pohjimmiltaan hoito sammuttaa liekit, mutta hiilet jäävät palamaan, ja kun hoito poistetaan, tuli voi syttyä uudelleen.
Emme vielä tiedä, miksi nämä B-solukloonit säilyvät elimistössä, mutta ymmärtämällä paremmin, miksi joillakin MG-potilailla sairaus uusiutuu, lääkärit voivat mukauttaa hoitojaksoja vastaavasti tai soveltaa uusia hoitovaihtoehtoja, jotka voivat paremmin vähentää oireita.
*Tämä artikkeli sisältää tutkimustuloksia, eikä sitä ole tarkoitettu lääketieteelliseksi neuvoksi. Keskustele lääkärisi kanssa, jos sinulla on kysyttävää siitä, miten tämän tutkimuksen löydökset voivat vaikuttaa yksilölliseen hoitosi kulkuun.
Tri Kevin C. O'Connor on neurologian ja immunobiologian apulaisprofessori Yalen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja MGFA:n tieteellisen neuvottelukunnan varapuheenjohtaja.